toisella puolella maapalloa

Saavuin Whakataneen jo 6 päivää sitten. Tätä ennen ehdin viettämään aikaa sukulaisten ja kavereitteni kanssa, pidin kahdet läksiäiset ja tein kouluhommia.  Pakkaus jäi hieman viimetippaan, mutta ehdin silti hyvin. Lähteminen oli tietysti kamalaa. Jätin kaikki rakkaat perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät ja lähdin yksin kauas pois ja vielä pitkäksi aikaa. Kiitos kakusta! Matka oli raskas. Ensimmäinen lento meni sutjakkaasti ja sain heti juttuseuraa vieressä istuvalta tytöltä. Seuraava lento oli 16 tuntia ja todella pitkästyttävä. Istuin ranskalaisen pariskunnan vieressä ja yritin puhua heille ranskaa, muttei heitä oikein kiinnostanut. (musta on tullut pelottavan sosiaalinen) Pitkän lennon jälkeen minun piti vaihtaa terminaalia sisäisten lentojen terminaaliin ja valmistautua viimeiselle lennolle, joka oli onneksi todella lyhyt. Matka sujui hyvin ja ongelmitta.  Heti laskeuduttuani Uuteen-Seelantiin huomasin, kuinka avoimia ihmiset ovat. Tuntemattomat juttelevat

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää jäljellä kunnes on lähtö. Kyseessä on astetta pitempi reissu kuin normaalisti, sillä lähden vaihtoon 10 kuukaudeksi. Kohteenani on Uusi-Seelanti, pohjoissaari, kaupunki nimeltä Whakatane.         Uudessa-Seelannissa puhutaan englantia ja maoria. Maoria ei tarvitse osata, sillä vain 4% puhuu sitä. Englannilla siis pärjää, mutta olen kuullut murteen olevan joskus vaikeasti ymmärrettävissä. Kahden ja puolen viikon päästä se sitten selviää.  Asukasluku maassa on 4,4 miljoonaa eli reilu miljoona vähemmän kuin Suomessa.  Uudessa-Seelannissa vuodenajat ovat vastakkain eli siellä on nyt kesä. On se kiva päästä täältä Suomen talvesta lämpimään :)  Järjestö, jonka kautta lähden vaihtoon on SUN experience ja suosittelen sitä kaikille! Asiat hoituvat helposti ja apua on aina tarjolla. Järjestössä oikeasti välitetään meistä vaihto-oppilaista.        Valitsin Uuden-Seelannin, koska halusin jotain erilaista kuin USA tai Kanada, minne moni lähtee