go kiwis!

Tässä sitä ollaan, lokakuun alku ja vaihtarivuoden loppu häämöttää. Ei nyt vielä kuitenkaan hypätä sinne vaan tehdään katsaus viime kuukausiin.  

  

Elokuu  

Tämä kuukausi oli ehkä haastavin koko vaihtovuodestani tähän mennessä. Ensimmäiset kaksi viikkoa olin kipeänä flunssassa ja päädyin lepäilemään päivät pitkät kotona. Muutamina päivinä yritin mennä kouluun, joka loppujen lopuksi vain pahensi olotilaani. Yleensä olen kovin aktiivinen ja kipeänä ollessa ei siihen ollut mahdollisuutta. Minulle avautui paljon aikaa ajatuksille, jotka joskus päätyivät kotiin ja aiheuttivat koti-ikävää. En saanut nukuttua öisin sillä kroppani oli niin levoton. Koulussa kaveriporukkani vaihtui, kun paras kaverini palasi takaisin kotimaahansa Itävaltaan heinäkuussa. Kotona minulla oli onneksi kaikki hyvin.  

En kuitenkaan koko kuukautta makoillut kotona vaan hengailin kavereiden kanssa keskustassa ja kävimme elokuvissa katsomassa uutta leijonakuningasta. Parannuin myös vihdoin juoksukuntoon, joten pääsin osallistumaan viikoittaiseen metsälenkkiin. Kyseinen lenkki juostaan pimeän aikaan otsalamput päässä keskellä metsää. Matkan varrella pysähdymme katselemaan kauniita kiiltomatoja ja kuuntelemaan linnun ääniä.  

kiiltomadot metsäpolulla

Syyskuu 

Syyskuu oli elokuuhun verrattuna kovin täynnä seikkailuja, itkuja ja nauruja.  

Ensimmäisenä päivänä pakkasin laukkuni ja lähdin kohti jalkapalloturnausta yhdessä joukkueeni kanssa. Ajomatka kohteeseemme oli 6-7 tuntia. Me, 16 pelaajaa ja 4 aikuista matkustimme kahdella pakettiautolla kaupunkiin nimeltä “Whangarei”. Ajomatkalla maisemat koostuivat maatiloista, pienistä kylistä, Aucklandin suurkaupungista ja rannikosta. Turnaus kesti 5 päivää, jonka majoituimme motellissa neljän hengen huoneissa. Joukkueita tapahtumassa oli 21 eri puolilta Uutta-Seelantia omista kouluistaan. Olimme siis edustamassa kouluamme “Whakatane High School”. Pelasimme yhteensä 7 peliä, joista voitimme neljä, hävisimme kaksi ja tulimme tasoihin kerran. Lopputuloksena päädyimme viidenneksi, joka oli todella hyvä sillä, olimme hävinneet useita pelejä kauden kuluessa.  

reittimme turnaukseen

Vapaa-aikanamme kävimme keskustassa kiertelemässä, se oli pieni ja hiljainen. Kävimme myös keilaamassa ja minä voitin koko porukan! Viimeisenä iltana menimme ravintolaan syömään ja siitä tulikin hieman erilainen illallinen kuin yleensä. Meidän valmentajamme olivat edellisenä iltana ostaneet meille illallispuvut kirpputorilta. Itse sain violetin pitkähihaisen, jossa oli kuva keltaisesta vuohesta. Eipä tässä vielä kaikki, sen lisäksi, että näytimme upeilta meillä kaikilla, oli tehtävä, joka piti toteuttaa illan aikana. Yhden tytön piti syödä ruokaa kuin kissa, toisen tanssia kuullessaan sanan “nälkä” ja jonkun maistaa jokaisen tilaamaa ruoka-annosta. Minun täytyi mennä satunnaisen asiakkaan luo ja esittää, että hän on kuuluisa suomalainen laulaja. Minun kuului myös puhua hänelle suomea ja ottaa meistä yhteiskuva. No lähes koko illan odoteltuani, jotta uusia asiakkaita tulisi päädyin suorittamaan tehtäväni vanhemman pariskunnan kanssa. Käytin kaikkia esiintymistaitojani ja yritin saada miehen uskomaan, että hän on kuuluisa ja suomalainen “legenda”. Tilanne eskaloitui ja hänen vaimonsa alkoi etsimään kyseistä artistia netistä. Puhuin heille suomea ja vastaukseksi sain kyseenalaisia katseita. Sain onneksi myös yhteiskuvan otettua. Loppujen lopuksi kyseinen herra halusi itse ottaa kuvan minusta ja hänestä näyttääkseen sen työkavereillensa ja kertoa hänen olevan kuuluisa. En voinut olla nauramatta! 

selfie minusta ja suomalaisesta
"legendasta"

Syyskuun alkuun pääsin katsomaan Uuden-Seelannin suosituinta urheilulajia rugbya. Maajoukkuetta, jota kutsutaan nimellä “All Blacks” vastassa oli maa Tonga. Peli pelattiin suurella stadionilla kaupungissa Hamiltonissa. Joukkueemme All Blacks on maailmanlaajuisesti yksi parhaista, ellei paras maajoukkue. Peli alkaa aina joukkueemme performanssilla HAKA. (klikkaa sanaa haka) Mielestäni se on todella hienoa katseltavaa, joka nostaa aina tunnelman kattoon. Tonga voitettiin murskalukemin 92-7. Oli mahtava peli! Olen oppinut nauttimaan lajin katsomista ja arvostan lajia suuresti. 

Muutamat illat olenkin viettänyt host perheen ja kaverien kanssa katsoen rugbyn mestarikilpailua, jotka ovat nyt käynnissä Japanissa. All blacks on helposti voittanut molemmat pelinsä, voittoa toivotaan kovin.  

Alun turnauksen ja pelin jälkeen syyskuun puolivälillä tunnelmat olivat taas erilaiset. Olen aina ollut todella läheinen host äitini tai ylipäätänsä host perheeni kanssa. Nyt kuitenkin tilanne oli hieman erilainen.  Meillä oli hieman erimielisyyksiä ja välillä en tuntenut oloani tervetulleeksi talossa, joka veti minut haikeaksi. Tästä onneksi selvittiin juttelemalla. Hyviä päiviä ei ole olemassa ilman huonoja päiviä. Vähän jälkeenpäin yhtenä päivänä host äitini isä soitti ja hänet ajettiin suoraan ambulanssilla sairaalaan. Host isoisä Nevillen voidessa huonosti saamme toisen puhelun, jossa kerrottiin sukulaisen nukkuen pois kyseisenä aamuna. Samoina päivinä host äitini veljen pojalle tehtiin riskialtis leikkaus. Päivät olivat ankeita, mutten antanut sen lannistaa minua. Autoin host äitiäni parhaani mukaan. 

Lähdin syyskuun lopussa kaverini luokse Tirau:hun 2.5 tunnin ajomatkan päähän. Hän on kotoisin Saksasta ja on viettänyt vuotensa suurella maatilalla. Host perhe otti minut lämpimästi vastaan ja ikävöinkin heitä hieman. Opin paljon, kuinka maatila-ala toimii. Opin lypsämään lehmiä koneilla sekä käsin, joka ei ollut ollenkaan vaikeaa. Kävimme pitkillä lenkeillä koirien kanssa, jotka kierivät lehmän ulosteessa ja kuralätäköissä. Kaverini host isä vei meidät ajelulle vanhalla autolla ympäri maatilaa näyttäen paikkoja. Kaverini ja hänen siskonsa kanssa pelasimme lautapelejä, leivoimme, kokkasimme ja katsoimme elokuvia.  

lehmien lypsyssä

Lokakuun alussa menin kaverini luokse pikkukylään, jossa kävelimme kauniin reitin. Alueen nimi on “Tarawera”.  Koko lenkin vieressä virtaa kristallin kirkas ja hyisevä joki. Matkan varrella pysähdyimme upean vesiputouksen kohdalla. Ilma oli raikas ja aurinko paistoi. Paikka oli kuin salainen paratiisi. Yhtäkään ihmistä ei näkynyt. On mieletöntä, kuinka paikkoja niin kuin tämä löytyy eivätkä ne ole täynnä turisteja tai ylipäätänsä ihmisiä.  

Viimeisen kuukauden aikana olen juossut paljon lenkkejä ja kehitys on selkeästi näkynyt. Juoksureittini ovat pidempiä ja pelkkää ylä- ja alamäkeä. Keskiverto etäisyys, jonka juoksen, on 10 kilometriä. Viikoittain juoksen myös pidempiä ja lyhyempiä lenkkejä. Mieluiten juoksen metsässä, joten sinne aina tuppaan päätymään. Yksi lempi reiteistäni kulkee metsän läpi ylös, alas, ylös, alas... hieman yli puolivälin saavun upealle rannalle, joka on yleensä tyhjä lukuun ottamatta hylkeitä, jotka joskus eksyvät rannikolle. Rannan jälkeen kapuan taas ylös metsän siimekseen ja sieltä alamäkeä toiselle kauniille rannalle, joka on täynnä surffaajia.  

hylkeet rannikolla

Loppuun vielä, jos yhtään kiinnostaa voitte kuunnella Uuden-Seelannin aksenttia tästä videosta ja olisi mielenkiintoista tietää, miltä se teidään korvaan kuulostaa jos viitsisitte kertoa. :) Videossa kaksi rugbyn pelaajaa juttelevat elämän menoistaan.  
englannin aksentti

Vahvaa maorien englannin slangia voi taas kuulla tästä videosta. Video on vähän hassu, mutta siitä kuulee karkean aksentin.  

maorien oma karski englannin aksentti