lomailua etelässä

  15. huhtikuuta meillä alkoi kahden viikon loma koulusta. Itse olin varannut täksi ajaksi retken Uuden-Seelannin etelä-saarelle. Retki kesti 10 päivää ja ryhmä koostui vaihto-oppilaista ympäri Uutta-Seelantia. Porukka koostui pääosin saksalaisista, mutta lisäksi opiskelijoita oli myös Italiasta, Brasiliasta, Thaimaasta, Belgiasta, Ranskasta ja Kolumbiasta. Mun koulusta meitä oli kuusi.

 Matkamme alkoi maanantaina kahden tunnin lennolla Rotorua:sta Christchurch:iin. Christchurch on yksi suurimmista kaupungeista Uudessa-Seelannissa. Kävimme siellä läheisessä ostoskeskuksessa sekä museossa ja näimme vaikuttavan Christchurch:in moskeija-ammunnan uhrien muistolle tehdyn muistomuurin. Christchurch kaupunkina oli kovin simppeli perus kaupunki, paljon rakennustyömaata ja muutamia vastarakennettuja rakennuksia siellä sun täällä. Tämä syystä, että kaupungissa oli tuhoisa maanjäristys, joka järisytti rakennukset maan tasalle muutama vuosi sitten.

Muistomuuri

Christchurch:in jälkeen ajelimme kohti Kaikouraa, jossa pysähdyimme kauniilla rannalla ja kurkkasimme pikaisesti kaupunkia. Suurin osa päivästä meni matkustellessa bussissa. Kaikoura oli pieni kaupunki ja ihmisiä ei paljoa kujilla näkynyt. Hostellistamme huikeana näkoalana suoraan edessä oli ranta ja vasemmalla lumipeitteisiä vuorenhuippuja. Ajelimme bussilla hieman kauemmas ja kävelimme ylös näköalapaikalle ottamaan kuvia vuorista ja ihailemaan maisemia ennen lähtöä kohti seuraavaa kohdetta.

Seuraava kohde oli nimeltään Motueka. Olin innostunut näkemään millainen kyseinen pieni kaupunki on, sillä olin todella lähellä valita sen asuinpaikakseni. Kaupunki oli tosi nätti, mutta yllättävän ruuhkainen pieneksi paikaksi. Kävin kävelyllä kurkkaamassa paikallista koulua, johon olisin päätynyt menemään kapungin valitessa. Koulu oli hieman nuhjuinen, mutta muuten näytti ihan kohtalaiselta. Pyörähdin myös keskustassa, joka näytti kovin idylliseltä, mutten mielelläni kyllä kulkisi siellä yksin pimeällä, sillä tapasin siellä muutamia epämääräisiä ihmisiä jonottamassa johonkin kuppilaan. Motueka:ssa kävimme myös päivävaelluksella metsässä ja melomassa kajakeilla upeassa säässä.

Motueka:sta suuntasimme Franz Josef:iin. Matka oli pitkä, mutta pysähdyimme katsomassa "pannukakkukiviä". Nimensä kivet ovat saaneet niiden muodoista, sillä ne näyttävät pannukakkupinolta. Seuraava pysäkki oli rantakaupunki Hokitika. Kävelimme kauniilla rannalla ja kiertelimme kaupungissa. Hokitika oli söpö pikku kaupunki.

pannukakku kivet

Franz Josef:ssa rentouduimme illan kuumaporealtaissa ja söimme pizzaa kaikki yhdessä. Sieltä matkasimme suoraan seuraavaan kohteeseen, sillä aamu oli kovin sateinen, joten suurin osa aktiviteeteistamme oli peruttu. Iltapäivällä hyppäsimme risteilyalukselle, joka taivalsi halki Doubtful sounds:in. Maisemat olivat mahtavat ja ruoka oli luksusta, tuoretta lohta sekä lammasta vihannesten ja salaatin kera. Laivamme kyljessä hyppi delfiinejä ja kallioilla lepäsi hylkeitä. Illalla katselimme upeita tähtiä, joita  täällä Uudessa-Seelannissa näkee miljoonia.

doubtful sounds

tähdet Uudessa-Seelannissa
(kaverin ottama kuva)

Risteily oli yks mun lemppareista koko reissulla. Sää sekä seura olivat mahtavia ja maisemat huikeat. Seuraava kohde Queenstown oli mun lemppari. Käytiin siellä syömässä ravintolaruokaa ja löydettiin keksibaari, jossa jäätelön sijaan kupeissa myytiin keksitaikinaa ja se oli muuten hyvää! Kaupunki oli selkeästi turistikaupunki, sillä paikallisia ei näkynyt yhtään ja kaupunki oli täynnä turistiaktiviteetteja. Kierreltiin ympäri kaupunkia ja mä pidin hauskaa mun uusien kavereitten kanssa. Seuraavana päivänä Queenstown:ssa mulla oli aikainen herätys, koska päätin tehdä jotain jännää. Käveltiin kavereitten kanssa keskustaan, otettiin bussi ja saavuttiin laakealle alueelle keskelle ei mitään. Odotimme muutaman tunnin laitoimme tilanteeseen sopivat puvut päälle ja tungimme kaikki ahtaasti pieneen koneeseen. Olimme kaikki täynnä adrenaliinia, sillä seuraavaksi tehtävänämme oli hypätä alas liikkuvasta koneesta laskuvarjon kanssa. Lento kesti noin 10 minuuttia ja se kulki laakson, järven ja lumipeitteisten vuorten yllä. Mua ei oikeastaan kamalasti jännittänyt tässä vaiheessa, koska luotin mun ohjaajaan, joka  tsemppasi mua koko aika. Ihailin maisemia kunnes saavutimme korkeuden 3658 metriä ja yhtäkkiä ihmisiä alkoi putoilemaan vuoron perään. Siinä ei kauheasti tarvinnut odotella, vaan kaikki tapahtui nopeasti. Seuraavaksi oli mun vuoro, istuin koneen reunalla ja  katsoin alas, näin nätin järven ja huikeat vuoristot vieressäni, maisemat olivat sanoin kuvailemattomat. Sitten hypättiin alas, 45 sekuntia vapaalentoa ilman varjoa, jonka jälkeen liideltiin alas varjon kanssa. Tämä oli siisteintä mitä oon ikinä tehny, jos ikinä harkitset, suosittelen hyppäämistä!

minä odottamassa hyppyä
kavereitten kanssa

kuvassa en ole minä, mutta samat maisemat

Viimeisinä päivänä pysähdyimme pienissä kylissä muun muassa Cromwell:ssa sekä Arrowton:ssa ja kävimme kaasuttelemassa nopeilla veneillä läheisessä joessa. Itse istuin veneen laidalla etupenkissä, joten kastuin läpimäräksi, mutta hauskaa oli. Vikan yön vietimme kauniin joen rannalla, kävimme uimassa hyisessä vedessä, söimme hyvää ruokaa, pelasimme pelejä, nautimme takan lämmöstä ja pidimme hauskaa yhdessä. 

Matkasta jäi käteen paljon hyviä muistoja sekä uusia kavereita. Matkan ohjaajamme olivat myös huikeita ja tulivat juttuun kaikkien kanssa. Etelä-saaresta jäi mieleen kaikki pikkukaupungit, laaksot, lampaat, lukuisat vuoret sekä kirkkaat vesistöt ja laajat tyhjät alueet. Kokonaisuutena se on kyllä valtavan nätti paikka, lähtisin uudestaan vaikka heti. Lämpötila etelässä oli noin 10 astetta ja aamuisin saattoi olla todella kylmä, tykkäsin kuitenkin etelän ilmastosta enemmän, sillä se tuntui raikkaammalta kuin hiostavampi Pohjoinen Uusi-Seelanti.