ensimmäinen kuukausi purkissa
Kokonainen kuukausi on kulunut ja valtavasti kaikkea uutta on tapahtunut.
Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä ja totutellessa uuteen ympäristöön, ihmisiin ja tapoihin. Seuraavaksi alkoikin koulu. Ekana päivänä meille vaihtareille esiteltiin koulun käytännöt ja koulualue. Päivä oli tylsähkö, mutta oli kiva tavata kaikki muut opiskelijat ja vaihtarit. Toisena koulupäivänä ajoimme bussikuljetuksella kauniille näköalapaikalle ja kävelimme sieltä noin kaksi tuntia kaunista luontoreittiä rannalle. Maisemat olivat huikeat. Sää oli nätti, mutta hiki valui kun reitti oli jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Hikoilun jälkeen pääsimme uimaan ja syömään lounasta.
Meitä uusia tammikuussa tulleita vaihtareita on noin 26, mutta viime vuonna tulleet yhteen laskettuna meitä on kaiken kaikkiaan 38. Paikalliset ovat siis tottuneet vaihtareihin, eivätkä oikein piittaa meistä, joka on sääli, sillä olisi kiva tutustua mahdollisimman moneen täällä. Vaihtareista ainakin kolme nejäsosaa on Saksasta tai Itävallasta, joka käy joskus hermoille kun he puhuvat keskenään saksaa. Heidän lisäksi täällä on yksi Italiasta, Slovakiasta, Norjasta ja Chilestä plus minä Suomesta. Japanilaisia on kolme.
Koulun jälkeen iltapäivisin siskoni Rachel on vienyt minut ratsastamaan hänen hevosellaan ja olenkin jo oppinut paljon perustaitoja. En tosiaan ole mikään super heppatyttö, mutta uusien asioiden oppiminen on aina mahtavaa. Kävimme myös kerran ratsastamassa rannalla Costlandissa, joka oli kuin suoraan elokuvasta.
Iltapäivisin hengailen usein vaihtareiden tai siskojen kanssa. Keskiviikkoisin koulun jälkeen minulla on surffausunteja Ohope rannalla. Surffaus on tuntunut oikeastaan aika helpolta. Laudan päälle pääsi seisomaan jo heti ensimmäisellä tunnilla. Tämän viikon perjantaina mulla alkaa maastopyöräily, josta olen todella innoissani ja noin kuukauden päästä alkaa jalkapallo! Tykkään myös käydä usein itsenäisesti juoksulenkeillä ja joskus seuraani eksyy muutama koira tai sisko. Aina kun on aikaa yritän lukea kirjoja englanniksi kehittääkseni kielitaitoani ja toisinaan opetan host-äitiäni neulomaan villasukkia. Tekemistä siis riittää.
Viime viikon perjantaina meillä oli koulussa urheilupäivä. Meidät oppilaat on kaikki jaettu neljään eri väriin keltaisiin, punaisiin, sinisiin sekä vihreisiin. Meidän piti pukeutua oman värin värisiin vaatteisiin ja kilpailla muita värejä vastaan. Itse pukeuduin vihreään paitaan, laseihin ja lisäksi sain vihreät raidat naamaan. Urheilulajeina meillä oli juoksu ja kiekonheitto. Päivä oli hidastempoinen, sillä kouluni koostuu yli 800:sta oppilaasta. Otimme kuitenkin kivoja kuvia ja ostimme herkkuja ruokalasta.
Hauskaa on kyllä ollut! Multa on kysytty onko Suomessa jääkarhuja ja onko meillä ikuinen talvi. Automme on hajonnut keskelle ei mitään, missä kenttä on heikko. Meidän uusi kissanpentu on raadellut meidät verille. Ollaan eksytty aikuisten klubiin taidenäyttelyn sijasta. Oon tavannut paljon uusia tuttavuuksia. Ollaan esimerkiksi vietetty viimeiset kaksi viikonloppua Hamiltonissa tuttavaperheen luona ja he ovat ihan parhaita! He ovat juuri tyyppillisiä Uusi-seelantilaisia eli letkeitä, hauskoja ja ystävällisiä. Kyseiseen perheeseen kuuluu neljä lasta ja vanhemmat. Perheen pojat ja isä on hulluna rugbyyn ja ovat opettaneet minulle vähän pelisääntöjä. Käytiin myös kiertelemässä Hamiltonia ja vierailtiin valtavassa puutarhassa. Matkalla käytiin myös 3D kuvagalleriassa, jossa otettiin upeita kuvia.
Hamilton on noin kahden kolmen tunnin ajomatkan päässä meidän kodista. Se on hieman Turkua pienempi nätti opiskelukaupunki. Siskoni Rachel ja Sarah opiskelevat siellä ja hyvästelimmekin heidät juuri eilen, sillä heidän opiskelut alkoivat tänään. Talo on nyt ihan hiljainen ilman heitä. :(
Sää täällä on alkanut viilenemään ja syksy on tulossa. Ensimmäiset sateet ovat saapuneet ja ollaankin koko perhe pienessä flunssakierteessä. Kaikki tuttavat ihmettelevät, miten suomalaisella voi olla kylmä ja miten ihmeessä voin saada flunssan kun olen tottunut kylmään ilmastoon.
Olen kaikin puolin tyytyväinen kuluneeseen kuukauteen ja odotan innolla tulevia. Tiedossa on paljon retkiä ja uusia kokemuksia sekä seikkailuja, Täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että toisinaan pelkään ajan loppuvan kesken.
Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä ja totutellessa uuteen ympäristöön, ihmisiin ja tapoihin. Seuraavaksi alkoikin koulu. Ekana päivänä meille vaihtareille esiteltiin koulun käytännöt ja koulualue. Päivä oli tylsähkö, mutta oli kiva tavata kaikki muut opiskelijat ja vaihtarit. Toisena koulupäivänä ajoimme bussikuljetuksella kauniille näköalapaikalle ja kävelimme sieltä noin kaksi tuntia kaunista luontoreittiä rannalle. Maisemat olivat huikeat. Sää oli nätti, mutta hiki valui kun reitti oli jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Hikoilun jälkeen pääsimme uimaan ja syömään lounasta.
Meitä uusia tammikuussa tulleita vaihtareita on noin 26, mutta viime vuonna tulleet yhteen laskettuna meitä on kaiken kaikkiaan 38. Paikalliset ovat siis tottuneet vaihtareihin, eivätkä oikein piittaa meistä, joka on sääli, sillä olisi kiva tutustua mahdollisimman moneen täällä. Vaihtareista ainakin kolme nejäsosaa on Saksasta tai Itävallasta, joka käy joskus hermoille kun he puhuvat keskenään saksaa. Heidän lisäksi täällä on yksi Italiasta, Slovakiasta, Norjasta ja Chilestä plus minä Suomesta. Japanilaisia on kolme.
Koulun jälkeen iltapäivisin siskoni Rachel on vienyt minut ratsastamaan hänen hevosellaan ja olenkin jo oppinut paljon perustaitoja. En tosiaan ole mikään super heppatyttö, mutta uusien asioiden oppiminen on aina mahtavaa. Kävimme myös kerran ratsastamassa rannalla Costlandissa, joka oli kuin suoraan elokuvasta.
 |
| Minä ja saksalainen siskoni Juli ratsastamassa rannalla |
Iltapäivisin hengailen usein vaihtareiden tai siskojen kanssa. Keskiviikkoisin koulun jälkeen minulla on surffausunteja Ohope rannalla. Surffaus on tuntunut oikeastaan aika helpolta. Laudan päälle pääsi seisomaan jo heti ensimmäisellä tunnilla. Tämän viikon perjantaina mulla alkaa maastopyöräily, josta olen todella innoissani ja noin kuukauden päästä alkaa jalkapallo! Tykkään myös käydä usein itsenäisesti juoksulenkeillä ja joskus seuraani eksyy muutama koira tai sisko. Aina kun on aikaa yritän lukea kirjoja englanniksi kehittääkseni kielitaitoani ja toisinaan opetan host-äitiäni neulomaan villasukkia. Tekemistä siis riittää.
 |
| koko surffausporukka koostuu vaihto-oppilaista :D |
Viime viikon perjantaina meillä oli koulussa urheilupäivä. Meidät oppilaat on kaikki jaettu neljään eri väriin keltaisiin, punaisiin, sinisiin sekä vihreisiin. Meidän piti pukeutua oman värin värisiin vaatteisiin ja kilpailla muita värejä vastaan. Itse pukeuduin vihreään paitaan, laseihin ja lisäksi sain vihreät raidat naamaan. Urheilulajeina meillä oli juoksu ja kiekonheitto. Päivä oli hidastempoinen, sillä kouluni koostuu yli 800:sta oppilaasta. Otimme kuitenkin kivoja kuvia ja ostimme herkkuja ruokalasta.
Hauskaa on kyllä ollut! Multa on kysytty onko Suomessa jääkarhuja ja onko meillä ikuinen talvi. Automme on hajonnut keskelle ei mitään, missä kenttä on heikko. Meidän uusi kissanpentu on raadellut meidät verille. Ollaan eksytty aikuisten klubiin taidenäyttelyn sijasta. Oon tavannut paljon uusia tuttavuuksia. Ollaan esimerkiksi vietetty viimeiset kaksi viikonloppua Hamiltonissa tuttavaperheen luona ja he ovat ihan parhaita! He ovat juuri tyyppillisiä Uusi-seelantilaisia eli letkeitä, hauskoja ja ystävällisiä. Kyseiseen perheeseen kuuluu neljä lasta ja vanhemmat. Perheen pojat ja isä on hulluna rugbyyn ja ovat opettaneet minulle vähän pelisääntöjä. Käytiin myös kiertelemässä Hamiltonia ja vierailtiin valtavassa puutarhassa. Matkalla käytiin myös 3D kuvagalleriassa, jossa otettiin upeita kuvia.
Hamilton on noin kahden kolmen tunnin ajomatkan päässä meidän kodista. Se on hieman Turkua pienempi nätti opiskelukaupunki. Siskoni Rachel ja Sarah opiskelevat siellä ja hyvästelimmekin heidät juuri eilen, sillä heidän opiskelut alkoivat tänään. Talo on nyt ihan hiljainen ilman heitä. :(
 |
| Minä ja Sarah 3D kuvanäyttelyssä |
Sää täällä on alkanut viilenemään ja syksy on tulossa. Ensimmäiset sateet ovat saapuneet ja ollaankin koko perhe pienessä flunssakierteessä. Kaikki tuttavat ihmettelevät, miten suomalaisella voi olla kylmä ja miten ihmeessä voin saada flunssan kun olen tottunut kylmään ilmastoon.
Olen kaikin puolin tyytyväinen kuluneeseen kuukauteen ja odotan innolla tulevia. Tiedossa on paljon retkiä ja uusia kokemuksia sekä seikkailuja, Täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että toisinaan pelkään ajan loppuvan kesken.
Kommentit
Lähetä kommentti